Roadtrip, Norseman - Eucla

SU 11.12.

Herätys klo 6, boanalle klo 7. Laura alotti ajamisen, joka olikin erittäin puuduttavaa. Tie on todellakin suoraa. Ei mitään missään. Nähtävyydet tien varsilla lähinnä pusikoita ja älä aja väsyneenä kylttejä. Levähdysalueisiin on todellakin panostettu näillä seuduin ja niistä tiedotukseen. Yleensä on kyltti P 1km, jonka jälkeen kyltti mitä siellä on tarjolla (piknik pöytä, vettä, grilli, vessa) ja matka aluelle. Sitten on pelkkä P x sataa metriä ja nuoli kummalla puolen ja vielä kohdalla että tästä näin ole hyvä. Olihan matkalla lintuja, mutta lähinnä näitä mustavalkoisia paikallisia harakoita/variksia what ever ja muutamia pikkulintuja.

Eka pysäkki oli parin sadan kilometrin ajamisen jälkeen kylä nimeltä Balladonia (asukkaita 5) jossa juotiin kahvit ja tankattiin toinen meidän bensakanistereista autoon. Bensa kun maksoi vaatimattomat 1,85$/L. Vaihdettiin myös kuskia, eli mä hyppäsin puikkoihin. Ja taas parin sadan kilometrin päässä vaihdettiin, kylä oli nimeltään Caiguna. Samalla myös tankattiin kun bensa oli vähän halvempaa kun edellisessä kylässä, 1,82$/L. Täällä muuten tankatessa, niin täällä keskellä ei mitään kun Perthin kokoisessa kylässäkin, maksetaan aina sisälle perinteisesti. Ei oo mitään bensa-automaatteja. Italiassa ja Ranskassa kuulemma on. Parin sadan kilsan päästä oli seuraavassa kuskin vaihto ja tauko. Kylä oli nimeltään Madura, jonne laskeuduttiin alas rinnettä kauniissa maisemissa. Silmän kantamattomiin tasaista pusikkoa. Madurasta alkoi viimenen pätkä ennen suunniteltua yöpymispaikkaa nimeltä Eucla. Ihan vähän ennen Euclaa tien sivussa oli ihka elävä emu! Erittäin mieluista vaihtelua, havahdutti iloisesti. Toki olisi voinut havahduttaa kaikkea muuta kuin iloisesti jos en sitä olisi jo kaukaa huomannut ja pystynyt himmailemaan ajoissa. Vähän emun jälkeen keskellä tietä seisoi kaksi haikaran näköistä lintua, joiden kohdalle oikein pysähdyttiin. Linnut hajaantuivat eri puolille tietä ja sitten toinen lennähti tien yli toiselle puolen. Pieniä asioita joista voi todellakin olla iloa kun matkaa on takana sen 700km.

Euclan leirintäalue yllätti monessa suhteessa! Ensinnäkin se oli mäen päällä, tai itse asiassa “mäki” on miljoonan vuoden takaista rantaviivaa jota riitti sieltä Madurasta Euclaan, ja toisekseen sieltä löytyi siistit hyväkuntoiset camp kitchen ja LÄMMIN suihku! Eikä ollut kallis! Kolme henkeä ilman sähköä oli vain 15$! Tosin suihkusta joutui maksamaan 1$/5min. Kokkailtiin leirikeittiössä iltapalaa, pastaa (siis makaronia), tonnikalaa ja purkista soosia. Ja nautittiin illasta. Oltiin ekaa kertaa hyvissä ajoin leirintäalueella ja päästiin rentoutuun eikä vaan purkaan kamoja jotta voidaan taas aamulla pakata. Katottiin Lauran kanssa jopa elokuva (Closer) sen koneelta ennen nukkumaan menoa. Tunnelmaa himmensi hieman se että jossain kohtaa matkalla Norsemanista Euclaan selvisi että meillä ei ollut kuin kaksi 1,5L pulloa vettä! Mä olin niiiiiiiiiin kiukkunen! PRKL, miten voi olla ettei kukaan tajua että totta tosiaan meillä ei ole vettä kuin pari hassua pulloa kun ollaan menossa kauppaan????? Ja kun tosiaan käytiin Esperancessa kaupassa ihan juuri sillä että mietittiin MITÄ TARVITAAN KUN OLLAAN 3 PÄIVÄÄ ILMAN MITÄÄN SIVISTYKSEEN VIITTAAVAA???? Mutta ei. Ei vettä. Kumma juttu että yhden meistä täytyy käydä joka helvetin pysähdyksellä kusella ja vedet hupenee hämmästyttävää tahtia… Ilman että siitä viittii edes sanoa.