Dan To Mel, vaiko sittenkin Ben To Mel... Vai joku ihan muu?

Tyrkkäsin joskus viime viikolla ilmoituksen Gumtreehen (http://perth.gumtree.com.au) että vapaa jakkara autossa matkalla Perthistä Melbourneen kahden tytön seurassa. Joo, tytöttelin meitä vaikkei tässä enää ehkä niin tyttöjä ollakaan... Vastauksia tuli jokusia heti samana päivänä, mutta mun motivaatio alkaa lukeen niitä oikeesti ja vastaan ja tapaan ihmisiä oli hyvinkin nolla. Niinpä oon sitten vasta tällä viikolla aktivoitunut asian suhteen. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Ja ehkä parasta oli että mua ei napannut niistä mun ilmoitukseen vastanneista kukaan... Mä sitten vaan selailin gumtreen ilmoituksia ja lähetin parille tyypille tekstarin. Täällä on hyvin normaalia asioida tekstareilla, jopa pankin setä kun tein vakuutusta autoon eikä mulla ollut rekkaria sano että lähetä se hälle tekstarilla. Se on mun mielestä jo aikas hyvää palvelua! Mutta tosiaan, sain sitten tekstaria takasin ja sovin treffit eilen puolenpäivän aikaan Northbridgeen. Itse asiassa siihen puistoon missä on jätti screeni ja istuskellaan säkkituoleissa kattomassa, jossain aiemmassa postauksessa on kuva sieltä. Tapaamiskohde oli 28v kanadalainen nimeltä Dan. Laura tuli joukkoon ja Dan osoittautu tosi rennoksi tyypiksi, joka on ammatiltaan mekaanikko (hyvää suomea olisi varmaan ajoneuvoasentaja) eli ehkä niin kun maailman paras vaihtoehto matkaseuraksi kahdelle auto-ummikolle jotka lähtee vanhalla OOPPELILLA ajaan läpi aavikon!!! Pieni takaisku oli että Dan ei ollut varma lähdöstään koska haluaisi löytää täältä farmiduunia että saisi päivät kasaan 2. vuoden viisumiin. Tällä hetkellä tilanne on se että Dan laittoi tänään viestiä että odottaa tietoa yhdestä duunista ja pystyy vasta huomenna eli perjantaina varmistaan että lähteekö joukkoon vai ei. Voin kertoa näin peruspessimistinä että oon noin 110% varma että se saa duunia eikä tuu mukaan. Mä niiiiiiin tahtoisin tommosen autoista ymmärtävän ihmisen mukaan... Olis pikkasen turvallinen olo kun tietäis että joukossa on tyyppi joka tietää mitä tehdä jos auton kanssa menee jotain vikaan. Tässä kohtaa myös tiedotan kaikille yhteisesti että sitten kun ollaan tien päällä niin ei tosiaan edes puhelin välttämättä toimi. Tai oikeammin suurimmalta osaa matkasta puhelin ei toimi. Ei oo kenttää. Niin että jos se ropponen leviää sinne maailman pisimmälle maantiesuoralle niin siellähän sitä sitten kykitään odottamassa pelastajaa.

Danin kanssa puheltiin paljon kaikenlaista maan ja taivaan väliltä. Dan on ollut Ausseissa nyt noin 7kk ja reissannut lähes kaikkialla muualla paitsi itärannikon suurkaupungit, eteläisen WA:n ja Nullaborin. Tehnyt 3kk duunia Darwinissa korjaamassa campervaneja. Se on kotoisin jostain pikkukylästä Kanadasta ja muuttanut töiden perässä Vancouveriin, ne työt oli muuten Volvo-korjaamolla. Eikä kuulemma ikinä ostaisi Volvoa eikä Fordia ja jotain kolmatta mikä on samalle alustalle tehty... Mitsubishi on sen mielestä pop. Dan oli myös jossain kohtaa käynyt kattomassa V8 Supercars-sarjan yhden kisan ja se on jotain sellasta mitä mäkin tahtoisin.

Koska Dan on epävarma vaihtoehto niin oon käynyt tapaamassa myös kaksi muuta tyyppiä. Eilen illalla tapasin sellasen taiwanilaisen tytön Leedervillessä yhdessä kahvilassa, jossa ostin elämäni ekan kerran liian makeeta kakkua! Jep. Mä jouduin jättään siitä melki puolet ja mua harmitti ISOSTI. Se oli Chocolate Marshmallow Cake eli suklaata ja vaahtokarkkeja. Siinä oli päällä vaahtokarkkeja jotka oli paahdettu silleen vähän rapeaksi päältä, vaahtokarkkien alla ohut kerros tummaa suklaata ja sitten paksu kerros juustokakun tyyppistä massaa jossa oli ihan selkeästi vaahtokarkkeja. Sitten oli jotain toista vastaavaa mikä maistu vaahtokarkeilta ja suklaalta ja pohja oli varmaan jotain tummaa toffeeta ja sen päällä kerros suklaata. Oli hyvää mutta mä en vaan pystynyt siihen... En niin millään. Harmitti isosti. Mutta siis se "tyttö", lainausmerkeissä koska se on jo 31v. En mä tiä mitä mä odotin, en mä tiä miksi mä sen halusin tavata koska mä mieluummin ottaisin meidän kaveriksi miehen. Ihan jo puhtaasti turvallisuuden takia. On huomattavasti turvallisempaa matkustaa keskellä ei mitään ja majoittua tien varsien leirintäalueille kun porukassa on mies. Nooh... Tapasin taiwanilaisen Zoen ja juteltiin tunnin verran niitä näitä. Hän on ollut täällä myös jo reilun puoli vuotta ja tehnyt vaan töitä, nyt olisi sitten reissaamisen vuoro. Zoe nyt on kuitenkin "listalla" jos miestä ei saada.

Toinen tyyppi jonka tapasin on saksalainen Ben (Benjamin). On täällä nyt jo toisen vuoden viisumilla. Reissannut ympäriinsä aika mukavasti, mutta ei vielä tota reittiä. Oli ihan jees, mutta sitten taas ei. Mä luulen että mä en jaksaisi kuunnella sitä kahta viikkoa. Mä luulen että se alkais ärsyttää mua isosti jossain kohtaa. Se oli vähän sellanen ärsyttävän lapsellinen vaikka sitten taas oli olevinaan aikuinen. Sitten taas kuitenkin viihdyin sen seurassa reilun kaksi tuntia. Sillä oli jakaa ihan fiksuja käytännön vinkkejä reissaamisesta sekalaisessa porukassa ja viihdyttäviä juttuja. Mutta mulla ehkä töksähti siinä kohta isoimmin kun se kysy että mitä mä tahdon nähdä reissussa ja vastasin muutaman kaupungin mitä on reitillä että oon kuullut niiden olevan hienoja, se sano että mitä kaupungeissa on näkemistä. Vaikka ihmiset sanoo että se ja se on hieno niin mitä siä oikeasti on näkemistä... Joo ajatus sekin, mutta mulla vaan tökkäs. Mä nyt oon vähän nirppis, mutta kun tökkäs niin tökkäs. Pikku juttuja ja mä luulen että "ongelma" olen mä. Mua ärsyttää ettiä jotain kolmatta, mä en halua käydä arvioimassa ihmisiä että haluanko viettää niiden kanssa tiiviisti reilun kaksi viikkoa aikaa. Mä haluaisin että olis joku tuttu joka vaan hyppäis mukaan. Jälleen kerran mulla on siis asennevamma ja siinähän ei oo mitään uutta. Katotaan miten käy. Jos Dan ei lähde, otetaan varmaan Ben ja jos Ben ei tuu tai jotain, se oli vähän loukkaantuneen olonen kun sanoin että mä oon tavannut pari aiemmin ja päätän näiden välillä ketä otan mukaan, otetaan sitten varmaan se Zoe. Tai sitten jostain nurkan takaa loikkaa joku musta hevonen ja ohittaa ne kaikki...

Huomenna mä haen Allisonin lentokentältä, se vei Jackin Janen luo ja tuo mukanaan Janelta noin puolivuotiaan trikkipojan, joka tulee WA:n kerään valiopisteet ennen kun se lähtee Britteihin. Vielä kun muistaisin kenelle sinne... Allison laitto viestiä että Monty on todella hieno, saas nähdä miltä se musta tuntuu. Muuta ohjelmaa huomiselle on auringonlasku rannalla ja tahdon mä käydä siellä meressä vielä kastautumassakin ennen kun jätän Perthin. Perth on kiva. Tykkään, mutta vaikea vertailla kun ei oo muualla käynyt.

Tiistaina oltiin jälleen baarissa ranskalaisten kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista kun Catherine, joka on asunut mun kanssa ainakin kaksi viikkoa, esitteli mut parille ranskalaiselle Minna Australiasta... Korjasin kyllä asian samantien. En mä tiä mitä se ajatteli, mutta ihan tosissaan oli kuvitellu mun olevan aussi. Noin muutoin illat on mennyt pitkälti takapihalla istuskellessa. Yhden drinksun oon ehkä illassa juonut, baarissa tai vaan takapihalla. Ei paha siis ollenkaan. Multa näyttäis nyt tulevan paljon juttua, mutta on pakko lopettaa. Läppäristä loppuu akku enkä saa sitä laturiin kun molemmat (siis kaksi) meidän pistorasiat on käytössä. Joten hyvää yötä Suomi. Mä koitan nukkua huomenna (tänään) vähän pidempään kun tänäaamuna. Heräsin meinaa puoli kuusi. Not nice. Ja edeltävän yön Barry häiriköi neljästä kuuteen välillä todella ärsyttävästi. Lenteli päin lasia ja jäi lasin taakse hakkaan sitä nokalla ja nauro päälle. Se on oikeasti häiriintynyt lintu. Ei oo kaikki inkkarit kanootissa.